Lounaaksi pastan tähteitä ja lapselle sormiruokaa

Eilen tein itselleni ruuaksi Pasta Carbonaraa ja tänään syötiin, mitä eilen jäi jäljelle. Pastaa oli iso kattilallien ja siitähän syötiin myöskin miehen kanssa iltaruuaksi. Pasta Carbonara kuuluu oikeastaan mieheni ruualaittobravuureihin, mutta aineksia oli kaapissa, joten päätin sellaisen eilen itselleni pyöräyttää. Tässä ohje, miten minä pastan teen.

Pasta Carbonara

2 isohkoa sipulia

1 solo valkosipuli tai oman maun mukaan

1 pkt kuutioitua pekonia

1 pkt savukinkkua

 2-3 dl kuohukermaa

3 kananmunankeltuaista

Pala Parmesaania tai Pecorinoa

Pastaa sopivasti :)

Pilko sipulit ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit tilkassa oliiviöljyssä läpikuultaviksi. Lisää joukkoon kuullotettujen sipulien joukkoon pekonit ja hiukan myöhemmin kuutioitu savukinkku. 

Keitä pasta runsaassa vedessä. Mausta keitinvesi suolalla. Pastan keitinvesi saa olla aika reilusti suolattua.

Erottele kananmunan keltuaiset. Sekoita keltuaiset ja kerma keskenään. Lisää 2/3 parmesan raasteesta kerma-keltuais seokseen ja mausta seos suolalla (ei välttämätön) ja rouhitulla mustapippurilla. Suolan kanssa saa olla aika varovainen, sillä pekoni ja parmesan ovat jo valmiiksi suolaisia ainesosia.

Pastan ollessa sopivan kypsää kaada keitinvesi pois, mutta muista jättää tilkka keitinvettä pastan joukkoon. Jos kaadat kaiken keitinveden pois pasta imee kastikkeen itseensä ja pastasta tulee kuivaa. Anna pastan seista muutama minuutti enne kuin sekoita kastikkeen pastan joukkoon, jotta kananmuna ei juoksettuisi. Sekoita peko-kinkku-sipuliseos pastaan ja kaada päälle kerma-keltuais-parmesan seos. Sekoita pasta ja tarjoile heti. Raasta vielä parmesania annosten päälle.

Lapsi sai myös pastaa lounaaksi ja jos rakkaus pastaan voi olla geneettistä, niin lapseni on ainakin saanut sen geenin isältään. Molemmat posket täynnä kierrepastaa, lapsi kärkkyi lisää minun lautaseltani, mutta onneksi myös avocado ja tomaatti maistuivat pikkuiselle.

Olemme siirtyneet osittaiseen sormiruokaan lapsen kanssa, sillä taistelu soseiden syömisestä on ollut vaan tässä tilanteessa liikaa. Itse syöden lapsi syö kiltisti, mutta soseet lentävät seinälle tai ne päristellään  pihalle suusta. Aina välillä onnistun saamaan sosetta suuhun sormiruokailun ohessa, mutta aika paljon lapsen ruokaa on päätynyt koirille, joten parempi tällä hetkellä näin. 

Vielä mainoksena, että Jääkarhumaa-blogissa on arvonta ja osallistumisaikaa on lisätty 4.2.2012 asti. Eli jos siellä on joku lukija, niin käy ihmeessä osallistumassa Mariannen ihanien pussukan ja uimakassin arvontaan.

Työnalla torkkupeitto paloista

Huomaan talven muuttuvan kevääksi myös käsityörintamalla, sillä mieluummin tartun puuvillalankaan kuin villalankankaan ja mielellään myös keväisenväriseen lankaan. Viikolla käydessäni asioilla Tampereella Lielahden Löytötavaratalossa eteeni osui hauskanväristä puuvillalankaa. Lanka sattui olemaan vielä tarjouksessa, neljä kerää kuusi euroa. Yhdessä kerässä on 100g lankaa. Pitkään olen jo miettinyt jonkinlaisen puuvillapeiton virkkaamista ja lankojakin kyseiseen projektiinkin on hamstrattu useampaan kertaan, mutta inspiraatiota ei vain ole löytynyt. Jostain kumman syystä tuo pätkävärjätty pinkki puuvillalanka puhutteli minua ja nyt on jo 12 kuusikulmaista tilkkua valmiina. Yhdestä kerästä saa sen 12-13 tilkkua. Tilkut ovat virkattu 3 1/2 koukulla. Ohjeen tilkkuihin löysin Iinun ihasta blogista. Ostin sekä pinkkiä että valkoista lankaa, mutta saa nyt nähdä käynkö hamstraamassa lisää tuota pinkkiä vai raikastanko sitä valkoisella. Meidän tyyliin tuollainen pinkki ei sovi lainkaan, mutta ehkä joku kolmesta veljentytöstäni haluaa sen omaan huoneeseensa. 

Muita blogejani seuraillessa olen huomannut ihmisten hurahtaneen viiksiin, minä perässä. Tilasimme jopa lapsellemme netistä tutin, jossa on viikset mukana. Nämä sukat ja pieni pillerirasia tarttui mukaan pikavisiitillä kauppakeskus Elossa Ylöjärvellä, jonne myöskin oli rantautunut Tiger. Tampereella myymälöitä on kaksin kappalein, mutta en ikinä olisi arvannut, että ketju tulee tänne peräkylillekin.  Sukat ovat aivan ihanaa bambua ja maksoivat vain 3 euroa pari. Olen ostanut Tigeristä itselleni aikaisemminkin bambusukkia raidallisena ja pilkullisena, mutta kyllä nämä viiksisukat ovat aivan mun lempparit. Taidan käydä hankkkimassa vielä muutaman parin samaa kuosia. Seuraavana suunnitelmissa viiksirintamalla on kutsukortti poikani 1-vuotis synttäreille. Viiksikutsuista tarkemmin ja enemmän lähempänä synttäreitä, mutta nyt lounaan kimppuun. Tänään vuorossa Pasta Carbonara.

Pakkaspäivälounas

Tällaisina ihanina pakkaspäivinä tarvitsen lämmikettä myös sisäisesti. Lounaaksi tänään tein curryllä ja chilillä maustettua kasvissosekeittoa ja päällä nokare feta-persiljaranskankermaa. Kyytipojaksi ihania uunituoreita kaurasämpylöitä. Kyllä näillä taas jaksaa päivän pikkumiehen kanssa.

Kasvissosekeitto

4 perunaa

4 porkkanaa

pala mukulaselleriä

1 sipuli

1/2 keskikokoinen bataatti

1 kasvisliemikuutio

2 tl curryä

kuivattua chiliä oman maun mukaan

1-2 dl kermaa (kookoskerma tai -mairo sopii myös erittäin hyvin)

Keitä kasvikset läpikypsiksi kasvisliemessä. Lisää kiehumisen loppuvaiheessa curry ja chili. Soseuta keitto ja lisää joukkoon kerma. Maista keittoa ja tarkista suola. 

Feta-persiljaranskankerma

1prk maustamatonta ranskankermaa

200 g Fetaa

nippu persiljaa

jauhettua mustapippuria 

Muussaa feta haarukalla pieneksi murenaksi ja sekoita ranskankerman joukkoon. Silppua persilja pieneksi ja sekoita feta-ranskankerma seokseen. Mausta seos mustapippurilla. Anna seosksen tekeytyä jääkaapissa hyvän aikaa ennen tarjoilua, sillä Fetan suolaisuus leviää ajan kanssa ranskankermaan. Tarjoile kuuman keiton päällä.

Nunnia ja konnia -pipo

Lauantaina telkkarista tuli pitkästä aikaa Nunnia ja konnia -leffa. Muistan katsoneeni leffan useampaan kertaan joskus teininä ja edelleen muistin laulut ulkoa.

Leffaa seuratessani neuloin yhden pipon talven varalle. Lanka on kädentaidot -messuilta ostamani harmaata alpakka-merinovillaa, jossa on joukossa hopealankaa. Lanka on norjalaisen Raum-kehräämön lankaa. Pipo syntyi yhdestä kerästä ja sitä jäi vielä ylikin. Varastossa on vielä kaksi täyttä kerää, joten enköhän pyöräytä pipolle kaulurin kaveriksi lopuista langoista.

Pitkän odottelun jälkeen

Jopas aikaa on vierähnäyt sitten viime kirjoituksen.  Viimeksi odottelimme pienokaisemme syntymistä ja syntyihän meille pieni poika maaliskuun lopussa, kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Synnytyksen käynnistelyiden aikana lapsen sydänäänet romahtivat aika rajusti, joten lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon ja hyvä niin, sillä napanuora oli kiertyneenä pojan nilkan ympäri kolme kertaa ja tarjonta oli kasvot edellä. Siitä lähtien olemme opetelleet arkea lapsiperheenä, eikä se aina niin helppoa ole ollut, tosin päivääkään en vaihtaisi pois.

 Lapsi on hurmaavin ja ihanin, mitä vanhempi vaan voi toivoa, mutta olen huomannut tarvitsevani jonkun kanavan jonne kertoa ajatuksistani ja mietteistäni, sillä päivät kotona tuntuvat välillä raskailta huonosti nukuttujen öiden tai soseiden seinille heittelyn jälkeen. Oli siis aika palata blogin pariin.

Toivottavasti viihdyt seurassani. Tervetuloa, taas kerran! ;)