Kohta vaalenee keittiömme katto

Meillä on tällä hetkellä tuollainen tummahkon ruskea valeponttikatto keittiössä. Olen kuusi vuotta taistellut, että katto saataisiin valkoiseksi. Vihdoinkin insinöörikin ymmärsi yskän ja lähti viimeisen lomapäivän kunniaksi remonttitarvikeostoksille. Kohta pääsen esittelemään teille vaalentuneen keittiömme.

Elämäämme voi seurailla myös instagramissa #kotokutoista! Instagramiin kuvia tulee laitettua lähes päivittäin, joskin tänne blogin puolellekin tänä vuonna hiukan aktiivisemmin kuin aikaisemmin, jos vaikka alkuun kerran viikossa.

Hyvää alkanutta vuotta 2015!

Aatoksia piharakennuksista ja pihan toimintojen sijoittelusta.

Suunnitelmakuvat tulostettu: www.talopakki.fi

Asumme vuonna 1952 valmistyneessa purueristeisessä rintamamiestalossa, jossa autotalli sijaitsee kellarissa. Tila on ihan kätevä tavaran säilytykselle, mutta eihän sinne enää nykyautot mahdu sisälle. Lisäksi kellariin menevä luiska on sadevesien suhteen aika riskirakenne.

Olemme siis alkaneet aina välillä miettimään piharakennusta, jossa olisi varastotilaa, tilaa polttopuille ja autokatos auto(i)lle. Välillä olemme miettineet erillistä varastoa ja puuvajaa ja ja ja. Sitten totesin, että ei en halua pihaa täyteen pieniä tönöjä, vaan kaiken mahdollisen yhden katon alle.

Näistä talopakin suunnitelmista lähdin miettimään, että jotain tällaista meillekin olisi hyvä saada. Lisätoiveena olisi vielä tilat kahdelle autolle. Siitä se ajatus sitten lähti ja aloin piirrellä käsin jonkinlaista pohjaratkaisua, joka olisi meille sopiva. Roskakatosta me ei voida autotallin yhteyteen sijoittaa, sillä se tulisi liian kauaksi tiestä (yli 5m). Pyykkinarujen sijoitus rimoituksen taakse suojaan katseilta ja auringon paahteelta, tuntui myös hyvältä ajatukselta. Sijoittuisihan tuleva piharakennus vanhan pyykkitelineen paikalle.

Samalla muuttuisi sisäänajo tontillemme toisen kadun puolelle ja tuo toinen tonttiliittymä (oikeanpuoleisessa kuvassa alareunassa) täytyisi sulkea. Toiminnallisesti tämä ratkaisu olisi selkeämpi ja pihasta tulisi yhtenäinen ilman, että pihatie jakaa oleskelupihan kahteen osaan. Tonttiliittymän muuttamisesta olemme jo alustavasti kaupungilta kysyneet, mutta muuten projekti on vielä täysin suunnitteluasteella. Sitten täytyisi vielä miettiä rahoitustakin. 

Vinkkejä hyvistä suunnittelijoista ja rakentajista Pirkanmaan alueelta saa vinkata, jos vaikka jossain vaiheessa projekti lähtisi oikein todella käyntiin. Budjettiahan ei voi tietää ennen kuin suunnitelmat ovat valmiita.

Tulkoon koleus ja sateet, meillä on uusi uuni olohuoneessa.

Ennen (kuva otettu talon ostamisen aikaan)

Tila purkamisen jälkeen

Neljä ja puoli vuotta siihen meni, ennenkuin teimme päätöksen, että rumankaunis Möykyksikin kutsuttu, takkamme saisi lähteä ja tilalle tulisi perinteinen pönttöuuni, vaikkakin lasiluukulla perinteisestä poiketen. Keväällä toukokuussa mieheni, veljeni ja ystävämme purkivat rumiluksen pois ja kesän ajan tuojottelimme tyhjää koloa olohuoneen nurkassa. Uuden uunin tekijää hetken etsittyämme päädyimme Risto Holmaan Ylöjärveltä (www.tulimuuri.fi). Ensiksikin häneltä saimme asialliset tarjoukset ja yhteydenotot, toiseksi hän muuraisi uunin kokonaan tulitiilistä, eikä käyttäisi valmiita elementtejä, kuten kilpailijat.

Heinäkuun loppuun sovimme takaseinän ja uunin alusta tasoituksen, hormin paikan muuttamisen takanurkkaan sekä uunin muurauksen. Kaikkine töineen hommaan meni kahdelta mieheltä kaksi työpäivää ja täytyy sanoa, että siitä tuli aivan upea. Nyt meidän kelpaa aloittaa sateinen syksy ja lämmittää varovaisesti omaa uunia. Voi tätä iloa, sillä vanha takkamme, Möykky, oli käyttökiellossa romahtaneen palotilan vuoksi, nyt saamme nauttia tulen loimotuksesta ja ihanasta lämmöstä.

Uunin takaseinän käsittelimme Belle Artin Marmorino-laastilla. Laasti on kauniin vaalean harmaa ja pinta on mukavan eläväinen. Nyt kun olohuoneemme "kruununjalokivi" on saaatu paikalleen, alkoikin kaikki näyttää kovin vanhalta ja virttyneeltä. Nyt meillä on suuret suunnitelmat muiden pintojen uusimiseen. Emmehän olleet tehnyt olohuoneen pinnoille mitään muutettuamme taloon, paitsi puulattian maalasimme valkoiseksi. Lattia on tosin kulunut pahasti koirien kynsistä, joten lattian uusintamaalauskin on taas edessä.

Kesäasuntounelmia

Voimamiehen päiväuniaikaan olen yhä useammin ja useammin alkanut surffailemaan netin syövereissä, etsien mielenkiintoisia taloja Pirkanmaan alueelta, jotka soveltuisivat meidän perheen kesäasunnoksi tai -mökiksi. Kriteereinä ovat vanha (ennen vuotta 1950 valmistunut), tontin koko vähintään noin 5000 m2 ja aika alkuperäiskuntoinen. Matka Tampereelta max 80 km. Järvenrantakin olisi oikein kiva, mutta useimmiten tällaiset kohteet pompsahtavat hinnoiltaa tavallisen kuolevaisen ulottumattomiin, joten olen katsellut myös kuivanmaan mökkejä.

Yksi ihastelemistani ja kuolaamistani on Pihlajalahden vanha koulu Ruovedellä. Itseasiassa samalla saisi kaksi koulurakennusta 1906 valamistuneen vanhan koulun, jossa opettajan asunto, ruokasali, opuetuskeittiö ja kaksi suurta luokkahuonetta ja joskus 1950-luvulla valmistuneen uudemman koulun, jossa kaksi asuntoa ja kaksi luokkahuonetta. Myynti-ilmoitus koululle löytyy täältä. 

Silmissäni jo näen tuon uudemman koulurakennuksen maalattuna tumman harmaaksi valkoisilla ikkunanpuitteilla ja vanhan koulun maalattuna helmen harmaaksi. OIH ja VOIH! Josko pian nappaisi ja Loton pääpotti osuisi meille. Tämä rouva lähtisi koulukaupoille, jos vaan sellainen onni potkaisisi.

Toinen kohde, mitä olen ihaillut, on tämä Urajalassa sijaitseva vanha suojeluskuntatalo. Tässä talossa olisi ihanaa luonnetta ja sopisi loistavasti kesäkodiksi ja suurten kesäjuhlien pitopaikaksi. Voisin sieluni silmin nähdä juhannuskoivut ovenpielissä ja suuret pidot ja hauskat pienet näytelmät ja musiikkiesitykset salissa.

Jonakin päivänä minulla on tällainen talo kesäasuntona tai jopa kotina, mutta sitä odotellessa on ihana haaveilla ja suunnitella sisustuksia. Näitä haaveita ja ideoita on myös kerättynä Pinterestiin, jotta sitten kun asia on ajankohtainen ei tarvitse alkaa tyhjästä keksimään ideoita.

Luopumisen tuskaa

Minulla on ollut vanhoja huonekaluja varastoituna useamman vuoden ajatuksella, sitten joskus kun meillä on suuri talo ja paljon tilaa, niin sitten nämä vanhat perintöhuonekalut tulevat sinne. No nyt tuli eteen, että niitä huonekaluja on varastoitu kohta 10 vuotta ja olemme siinä välissä muuttaneet huonekaluja useampaan kertaan, eikä niille ole lähiaikoina mitään mahdollisuutta päästä meidän kotiamme kunnostettuina kaunistamaan, vaan raskain mielin päätin laittaa huonekalut myyntiin.

Sohva ja nojatuoli ovat pappani perintöä ja muistan ne lapsuudestani. Kalusto on tukeva ja jousitukseltaan hyväkuntoinen. Jos kangas miellyttäisi voisi kaluston ottaa suoraan käyttöön pesun ja puunauksen jälkeen, mutta minua tuo ruskea sametti ei millään tavalla miellytä, eikä oikein sovi tämän nykyisen kodin sisustukseen. Kalusto on myynnisstä täällä. MYYTY!

Nämäkin tuolit ovat pappani jäämistöä, isäni kotoa, mutta pakko näistäkin on luopua, sillä meille on kertynyt puutuoleja jos jonkinlaista vuosien varrella myös mieheni puolelta, joten nämäkin laitettiin myyntiin. Tuoleja on siis kaksi kappaletta ja ovat oikein kauniit ja tukevat puutuoli. Näiden myynti-ilmoitus löytyy täältä. MYYTY!

Näille puutuoleille kävi sama kohtalo kuin edellä oleville huonekaluille, eli myyntiin tänne.

Vaikka näistä ihanista vanhoista huonekaluista on vaikea ja haikea luopua, toivon niiden löytävän hyvän ja hellän kodin, jossa ne pääsevät arvoiselleen paikalle ja saavat mahdollisesti uutta maalia pintaan ja kauniit uudet verhoilut. Olen myös sitä mieltä, että harva tavara on korvaamaton, joten nyt oli oikea hetki tehdä päätös ja luopua jostakin.