Luopumisen tuskaa

Minulla on ollut vanhoja huonekaluja varastoituna useamman vuoden ajatuksella, sitten joskus kun meillä on suuri talo ja paljon tilaa, niin sitten nämä vanhat perintöhuonekalut tulevat sinne. No nyt tuli eteen, että niitä huonekaluja on varastoitu kohta 10 vuotta ja olemme siinä välissä muuttaneet huonekaluja useampaan kertaan, eikä niille ole lähiaikoina mitään mahdollisuutta päästä meidän kotiamme kunnostettuina kaunistamaan, vaan raskain mielin päätin laittaa huonekalut myyntiin.

Sohva ja nojatuoli ovat pappani perintöä ja muistan ne lapsuudestani. Kalusto on tukeva ja jousitukseltaan hyväkuntoinen. Jos kangas miellyttäisi voisi kaluston ottaa suoraan käyttöön pesun ja puunauksen jälkeen, mutta minua tuo ruskea sametti ei millään tavalla miellytä, eikä oikein sovi tämän nykyisen kodin sisustukseen. Kalusto on myynnisstä täällä. MYYTY!

Nämäkin tuolit ovat pappani jäämistöä, isäni kotoa, mutta pakko näistäkin on luopua, sillä meille on kertynyt puutuoleja jos jonkinlaista vuosien varrella myös mieheni puolelta, joten nämäkin laitettiin myyntiin. Tuoleja on siis kaksi kappaletta ja ovat oikein kauniit ja tukevat puutuoli. Näiden myynti-ilmoitus löytyy täältä. MYYTY!

Näille puutuoleille kävi sama kohtalo kuin edellä oleville huonekaluille, eli myyntiin tänne.

Vaikka näistä ihanista vanhoista huonekaluista on vaikea ja haikea luopua, toivon niiden löytävän hyvän ja hellän kodin, jossa ne pääsevät arvoiselleen paikalle ja saavat mahdollisesti uutta maalia pintaan ja kauniit uudet verhoilut. Olen myös sitä mieltä, että harva tavara on korvaamaton, joten nyt oli oikea hetki tehdä päätös ja luopua jostakin.